Lyylin odotus päättyi traagisesti vain viikkoa aiemmin kun pentujen piti syntyä.

Perjantaina 23.4 kun odotusta oli takana 55. vrk:tta, löysin Lyylin tuskaisen näköisenä istumassa kopastaan. Kannoin sen äkkiä makuuhuoneeseen pentulaatikkoon jotta sain sen pois muiden koirien luota. Samalla näin että Lyyliltä tuli vihreää vuotoa, joten arvasin heti että pennuilla on joku hätä. Soittelin eläinlääkäreihin tässä lähiseudulla josta opastettiin soittamaan Helsingin seudulle missä on tehohoitomahdollisuudet. Espoon Eläinsairaalaan lähdettin ja siellä sain kauhukseni kuulla Lyylillä olevan vakava anemia ja diagnoosina IMHA (immunohemolyyttinen anemia). Taudista tiesin jonkin verran eikä se ollut mitenkään mukava uutinen. 

Ultrassa ei näkynyt kuin 1 pennun  heikot sydänäänet. Saimme lähetteen Yliopistolliseen Eläinsairaalaan (eli YESiin). Siellä Lyyli tutkittiin ja tässä vaiheessa olivat kaikki pennut kuolleet. Myös Lyylin tila oli erittäin vakava. Päätettiin kuitenkin yrittää hoitoa.

Lyyli jäi YESiin saamaan tehohoitoa eli punasoluja. Myöhään illalla veriarvoja oli saatu sen verran kohoamaan että Lyyliltä voitiin leikata kohtu pentuineen pois. Leikkauksen aikana Lyyli sai toisen pussillisen punasoluja. Leikkauksen jälkeen veriarvot pysyivät suhteellisen hyvinä (mutta ei siis kuitenkaan edes normaalin alarajoilla), mutta Lyylillä oli jonkin verran rytmihäiriöitä, joiden toivottiin menevän ohi kun paraneminen kunnolla alkaa.

Halla kävi lauantaina 2 kertaa Lyyliä katsomassa. Lyyli oli vaisun oloinen, mutta kuitenkin paremman näköinen kuin perjantaina. Syömään se ei kuitenkaan suostunut.. Tässä vaiheessa lääkärit olivat sitä mieltä että Lyyli saattaisi päästä kotiin sunnuntaiaamuna jollei mitään kummempaa tapahtuisi.

Mutta sitten lauantain tai sunnuntain välisenä yönä klo 1 aikaan puhelin soi. Lääkäri soitti että Lyylillä on todella pahat lisälyönnit, eikä elvyttämisestä olisi todennäköisesti juurikaan apua. Päätin olla kiusaamatta pientä enempää ja annoin luvan päästää Lyyli hoitamaan pentujaan. 

Lyylin kuolema oli todella suuri järkytys ja menee kyllä pitkä tovi ennen kuin siitä pääsee yli. Koira joka oli aina terve, lähtee tuosta noin vain. Ei, sitä ei vain voi ymmärtää.

Tämä blogi hiljenee nyt, ehkä jopa iäksi. Sillä en tiedä uskallanko koskaan enää tehdä yhdelläkään koirallani pentuja, sen vain aika näyttää...