Lyylin odotus päättyi traagisesti vain viikkoa aiemmin kun pentujen piti syntyä.

Perjantaina 23.4 kun odotusta oli takana 55. vrk:tta, löysin Lyylin tuskaisen näköisenä istumassa kopastaan. Kannoin sen äkkiä makuuhuoneeseen pentulaatikkoon jotta sain sen pois muiden koirien luota. Samalla näin että Lyyliltä tuli vihreää vuotoa, joten arvasin heti että pennuilla on joku hätä. Soittelin eläinlääkäreihin tässä lähiseudulla josta opastettiin soittamaan Helsingin seudulle missä on tehohoitomahdollisuudet. Espoon Eläinsairaalaan lähdettin ja siellä sain kauhukseni kuulla Lyylillä olevan vakava anemia ja diagnoosina IMHA (immunohemolyyttinen anemia). Taudista tiesin jonkin verran eikä se ollut mitenkään mukava uutinen. 

Ultrassa ei näkynyt kuin 1 pennun  heikot sydänäänet. Saimme lähetteen Yliopistolliseen Eläinsairaalaan (eli YESiin). Siellä Lyyli tutkittiin ja tässä vaiheessa olivat kaikki pennut kuolleet. Myös Lyylin tila oli erittäin vakava. Päätettiin kuitenkin yrittää hoitoa.

Lyyli jäi YESiin saamaan tehohoitoa eli punasoluja. Myöhään illalla veriarvoja oli saatu sen verran kohoamaan että Lyyliltä voitiin leikata kohtu pentuineen pois. Leikkauksen aikana Lyyli sai toisen pussillisen punasoluja. Leikkauksen jälkeen veriarvot pysyivät suhteellisen hyvinä (mutta ei siis kuitenkaan edes normaalin alarajoilla), mutta Lyylillä oli jonkin verran rytmihäiriöitä, joiden toivottiin menevän ohi kun paraneminen kunnolla alkaa.

Halla kävi lauantaina 2 kertaa Lyyliä katsomassa. Lyyli oli vaisun oloinen, mutta kuitenkin paremman näköinen kuin perjantaina. Syömään se ei kuitenkaan suostunut.. Tässä vaiheessa lääkärit olivat sitä mieltä että Lyyli saattaisi päästä kotiin sunnuntaiaamuna jollei mitään kummempaa tapahtuisi.

Mutta sitten lauantain tai sunnuntain välisenä yönä klo 1 aikaan puhelin soi. Lääkäri soitti että Lyylillä on todella pahat lisälyönnit, eikä elvyttämisestä olisi todennäköisesti juurikaan apua. Päätin olla kiusaamatta pientä enempää ja annoin luvan päästää Lyyli hoitamaan pentujaan. 

Lyylin kuolema oli todella suuri järkytys ja menee kyllä pitkä tovi ennen kuin siitä pääsee yli. Koira joka oli aina terve, lähtee tuosta noin vain. Ei, sitä ei vain voi ymmärtää.

Tämä blogi hiljenee nyt, ehkä jopa iäksi. Sillä en tiedä uskallanko koskaan enää tehdä yhdelläkään koirallani pentuja, sen vain aika näyttää...

 Vielä olisi reilun viikon verran laskettuun synnytysaikaan, mutta uskon (ja toivon) että syntyvät hiukan aiemmin, sillä sen verran suuri Lyylin maha jo on. 

 

Lyyli on ollut tähän asti erittäin reipas ja hyväntuulinen sekä syönyt hyvin. Mutta nyt on 2 päivää ollut syömättä juuri mitään. Muutenkin on aika ahdistuneen oloinen. Pennut taitavat myllätä masussa aika tavalla ja Lyyliä se häiritsee. Vielä sunnuntaina kävi lenkillä, mutta nyt saa tyytyä vain pieniin kävelyretkiin loppuajan.

Pentulaatikko laitettiin makuuhuoneeseen ja Lyyli pääsi sinne myös nukkumaan ja totuttelemaan. 

Toivotaan että loppuun asti menee kaikki hyvin ja ensi viikolla sitten näemme mitä tuolta pihalle tulee... 

 Nyt takana 6 viikkoa tiineyttä. Perjantaina käytiin ultrassa kurkkaamassa masuun ja eläinlääkäri sai laskettua 6 pentua. Saattaa niitä olla useampikin jos joku on mennyt piiloon, mutta ihan kivan kokoinen pentue tulossa. 

Lyyliä ihan selvästi jo vähän ahdistaa mahan kanssa oleminen, ei esim. kestä muiden koirien riehumista lähellään (Bitti on tämän saanut kokea useasti...). Ruoka maistuu hyvin ja nyt ollaan koko ajan kyttäämässä jos joku jotain syö josko vaikka mammallekin jotain voisi antaa. 

Alla taas uusia kuvia The Mahasta.

 

 

 

 Nyt on Lyylin astutuksesta 5 viikkoa ja voi kyllä todetta Lyylin olevan kantava.   Niin kovasti on vatsa pyöristynyt. Onneksi myös ruoka on ruvennut maistumaan vähän paremmin ja muutenkin Lyyli on pikkasen reipastunut. Tosin on myös muuttunut hieman kireämmäksi muille koirillemme. Muuten ei mitään mutta jos ROUVAN mahaan osuu tassut niin hammasta tulee...  

Alla pari kuvaa tältä päivältä.

 

Ensi viikon perjantaina (9.4) menemme kuitenkin sinne ultraan, ihan vaan mielenkiinnosta. Mutta luulempa tuolla mahassa polskivan useamman pennun. 

 Lauantaina tuli 4 viikkoa kun Lyyli ja Lätsä treffasivat. Lyyli on ollut viikon verran syömättä (tai on välillä jotain pientä suostunut syömään) ja muutenkin vain suurimmaksi osaksi nukkunut. Lenkillä mennään normaalisti, välillä jopa muiden kanssa kirmaillen. 

Halla kävi lauantaina vilkaisemassa masua ja oli sitä mieltä että kyllä siellä taitaa joku asustaa.   Myös Ella (Zillan ja Bitin kasvattaja) masua tunnusteli ja oli sitä mieltä että muutosta on. Eli kyllä meille sitten taitaa penneleitä vappuna tulla. 

Voipi olla että täytyy vielä ultrassakin pääsiäisen jälkeen käyttää mielenkiinnon vuoksi, mutta katsotaan nyt.

Nyt vain toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin ja että Lyyli rupeaisi pikku hiljaa jotain syömäänkin.